Rafikin Elämää

Aina tuntuu ettei mukamas ole aikaa keskittyy blogiin, ja sit jää aina kirjoittaminen vähemmälle. Mutta tosiasia on niin, ettei minulla ole oikein inspiraatiota tän suhteen, kun ei ikinä jaksa kirjoitella pelkästään touhuilusta taikka yhtään tän tälläsestä. Ja myös tuntuu siltä ettei tätä kukaan lue.

Mutta tosiaan Ässällä on ruvettu enemmän menemään selästä käsin, ja olen pyrkinyt nyt siihen että se menee rennosti omalla moottorilla eteenpäin. Mitään kummallisuuksia en siltä vielä vaadi, muutakuin että pohkeesta menee eteenpäin ja ohjasta pysähtyy. Olemme nyt päässeet siihen, että Ässä jo ravaa pohkeesta, ja muutamia kertoja olemme kaverin kanssa saaneet laukankin esille. Myös peruutus onnistuu. Olen myös totutus mielessä saanut Ässän selkään "aloittelijan" oman veljeni, ja siellä se on keikkunut, ilman mitään katastrofia. Me ollaan nyt menty pelkästään maantiellä, jotta ässä tottuisi niihin isoihinkin autoihin (eli rekkoihin). Hyvin on mennyt, mutta vieläkin se pelkää tukkiautoja.

Kävimme viimeviikon sunnuntaina 22.2.2015 irtohypytystapahtumassa Ässän kanssa, jossa oli siis muitakin hevosia. Ässä yllätti positiivisesti kuinka osasi käyttäytyä. Minusta tuntui että se 15 minuuttia oli meille liian lyhyt aika, heti kun ässä tajus homman niin heti piti lopettaa. Täytyy varmaan jossain vaiheessa mennä jonnekin kentälle tai maneesiin itse hypyttää niin sais vähän enemmän rutiinia siihen ja muutenkin. Kuvia tästä emme valitettavasti saaneet.

Villen kanssa emme ole paljoakaan nyt touhunnut, kun itse olen ollut kipeänä, ja ei ole oikein missä mennä. Pitäs treenata esteitä ja koulua, mut ei oo oikein missä mennä, joten huono sitä on treenata. Maasto on nyt tällä hetkellä ainut missä vois jotain tehdä, pellollakaan ei Ville jaksa mennä kun 15 minuuttia kun niin paljon on lunta.

Käytiin Villen kanssa 16.02. 2,5h maaston, lähettiin sillä periaatteella et katsotaan mihin tämä vie. No koko ajan olin selvillä missä mennään, mut loppujen lopuksi en enää tiennytkään missä ollaan ja miten pääsee pois. Päädyttiin siis kutostien laitaan ja sieltä emme sit ihan heti päässeetkään pois, kun en ihan viitsi mennä kutostielle kävelemään hevosen kanssa. Hevonen oli ihan väsynyt, ja niin olin kyllä minäkin, aikamme rämmittyämme niin pääsimmekin tallille. Siellä hevosen venytys ja loimia rutkasti päälle ettei vaan vilustu, meinaan ville oli ihan hikinen.